|
Kuvan on piirtänyt AnneL
|
Kerttu asuu Hopiavuoressa
Lue Kertun päiväkirjaa
Lue Kertun päiväkirjaa
"Näpsäkkä pienhevonen. Vauhdikas selästä käsin, kuumuu helposti. Lisäkoulutuksella saa oikein hyvän yleishevosen. Hyppää mukavalla tekniikalla, sileällä toimii hyvin painoavuilla. Maastossa oltava kaveri mukana. Käsitteltäessä hömelö, mutta ei tee pahaa ihmiselle." Luin Saariston Hevosopiston myynti-ilmoitusta uudelleen ja uudelleen. Ilmoitukseen liitetyssä kuvassa jauhoturpainen tamma laukkasi kameraa kohden korvat hörössä. Sen hauska turpa näytti siltä, että se olisi kastanut turpansa sieraimia myöden sokeriastiaan. Nimikin sillä oli jotenkin osuva, Saariston Sokerihuurre.
Mietin viikon ja vielä toisenkin, mutta itsepäisesti tamma roikkui myytävien joukossa. Ei auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa kasvattajalle Saaristoon. Puhelun päätteeksi olin sopinut lähteväni heti tulevana viikonloppuna katsomaan pientä Sokerihuurretta. Anne vitsaili, että koppi kannattaa ottaa mukaan jo tullessa, sillä tämä tamma osasi sulattaa kenen tahansa sydämen olemuksellaan. Tein työtä käskettyä ja huristelin sinä lauantaina isäni kanssa Saaristoon koppi perässä keikkuen innostuksen ilokuplat vatsassani poristen. Olisiko tässä se kauan kaivattu ja vielä kauemmin etsitty ensimmäinen oma hevoseni?
Mietin viikon ja vielä toisenkin, mutta itsepäisesti tamma roikkui myytävien joukossa. Ei auttanut kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa kasvattajalle Saaristoon. Puhelun päätteeksi olin sopinut lähteväni heti tulevana viikonloppuna katsomaan pientä Sokerihuurretta. Anne vitsaili, että koppi kannattaa ottaa mukaan jo tullessa, sillä tämä tamma osasi sulattaa kenen tahansa sydämen olemuksellaan. Tein työtä käskettyä ja huristelin sinä lauantaina isäni kanssa Saaristoon koppi perässä keikkuen innostuksen ilokuplat vatsassani poristen. Olisiko tässä se kauan kaivattu ja vielä kauemmin etsitty ensimmäinen oma hevoseni?
Kerttu on suuri hevonen pienessä koossa. Energiaa ja elämäniloa Kertulta ei puutu ja se on useimmiten ihan kiva juttu. Paino sanalla useimmiten, sillä edes minä, virkeiden hevosten puolestapuhuja, en aina jaksaisi Kertun vipeltämistä. Toisaalta mieluummin omistan töppöstä toisen eteen laittavan suomenhevosen, kuin sellaisen menopelin, jonka käynnistämiseen ja vauhdissa pitämiseen tarvitaan jatkuvaa motivointia ja lahjontaa.
Kertulla on usein varsin monta rautaa tulessa. Se ei oikein tiedä mihin suuntaan on menossa, vaan sähläilee narun päässä sinne sun tänne. Karvainen ahteri käy välissä ojanpientareella ja välillä on koko hevonen vinksinvonksin keskellä tietä, mutta aina se kuitenkin tulee ihmisen perässä eikä rynni koskaan eteen. Kerttu ei ole uusien asioiden fani, vaan mieluummin se kiertää epäilyttävät uudet kuviot turvallisen välimatkan päästä ja varmuuden vuoksi pörisee vielä mennessään. Kertun puhinan tarkoituksena on kertoa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, että Kertulla on Mielipide tästä asiasta ja sen mielipiteen mukaan mokomakin uusi juttu on erittäin paheksuttava ja epäilyttävä. Kun alkujärkytyksen yli ollaan päästy, niin muutosvastainen Kerttu nyökkää hyväksyvästi ja antaa asian olla. On kuitenkin huomattava, että muutamat erittäin paheksuttavat ja epäilyttävät asiat ovat jääneet Kertun mieleen niin vahvasti, että tamma ei pysty luomaan niistä koskaan täysin satasprosenttisen turvallista mielikuvaa. Lievästi paheksuttavia ja jokseenkin epäilyttäviä asioita ovat Kertun mielestä lepattavat pressunkulmat, kartiot sekä - yllättävää kyllä - rehukärryjen nitinä.
Hoitaessa Kerttu käyttäytyy kuin sillä olisi muurahaisia housuissa. Tamma vaihtaa levottomasti painoa jalalta toiselle, steppailee paikallaan ja nostelee jalkojaan. En ole tähän päivään mennessä keksinyt, miten Kertun saisi pysymään paikallaan, mutta toisaalta tamman sähläys ei juurikaan vaikuta tamman hoitotilanteisiin. Joskus, kun Kerttu on oikein väsynyt, saattaa se pysyä paikallaan ja keskittyä sen sijaan seuraaman tallipihan elämää tallikäytävältä.
Kertulla on usein varsin monta rautaa tulessa. Se ei oikein tiedä mihin suuntaan on menossa, vaan sähläilee narun päässä sinne sun tänne. Karvainen ahteri käy välissä ojanpientareella ja välillä on koko hevonen vinksinvonksin keskellä tietä, mutta aina se kuitenkin tulee ihmisen perässä eikä rynni koskaan eteen. Kerttu ei ole uusien asioiden fani, vaan mieluummin se kiertää epäilyttävät uudet kuviot turvallisen välimatkan päästä ja varmuuden vuoksi pörisee vielä mennessään. Kertun puhinan tarkoituksena on kertoa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, että Kertulla on Mielipide tästä asiasta ja sen mielipiteen mukaan mokomakin uusi juttu on erittäin paheksuttava ja epäilyttävä. Kun alkujärkytyksen yli ollaan päästy, niin muutosvastainen Kerttu nyökkää hyväksyvästi ja antaa asian olla. On kuitenkin huomattava, että muutamat erittäin paheksuttavat ja epäilyttävät asiat ovat jääneet Kertun mieleen niin vahvasti, että tamma ei pysty luomaan niistä koskaan täysin satasprosenttisen turvallista mielikuvaa. Lievästi paheksuttavia ja jokseenkin epäilyttäviä asioita ovat Kertun mielestä lepattavat pressunkulmat, kartiot sekä - yllättävää kyllä - rehukärryjen nitinä.
Hoitaessa Kerttu käyttäytyy kuin sillä olisi muurahaisia housuissa. Tamma vaihtaa levottomasti painoa jalalta toiselle, steppailee paikallaan ja nostelee jalkojaan. En ole tähän päivään mennessä keksinyt, miten Kertun saisi pysymään paikallaan, mutta toisaalta tamman sähläys ei juurikaan vaikuta tamman hoitotilanteisiin. Joskus, kun Kerttu on oikein väsynyt, saattaa se pysyä paikallaan ja keskittyä sen sijaan seuraaman tallipihan elämää tallikäytävältä.
|
|
ERJ-sijoituksia xx, joista voittoja xx
|
00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0
00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 |
00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0
00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 00.00.0000 ERJ Paikka - 80cm - 0/0 |
Näyttelykalenteri
|
28.04.2019 PKK DS Valmennustalli - muu kuva: Vauhdikasta menoa - KM
|
02.04.2019 Autonromua ja sokeriturpainen tamma - tarina ennen Hopiavuorta
Kerttu oli aika hakea kotiin Saariston Hevosopistolta, mutta en ollut löytänyt sille karsinapaikkaa. Kerrostalon parvekkeellekaan sitä ei oikein voinut laittaa, vaikka pieni ja söpö olikin. Olin kuitenkin onnistunut sopimaan erään isäni tuttavan kanssa pihattopaikasta kesään asti. Tapiolla oli jotain lämminverisiä ravurivarsoja pihatossa ja kyllä yksi suomenhevonen sinne joukkoon mahtuisi.
Olin käynyt etukäteen katsomassa Tapion tallin, mutta silti ajaessamme koppi perässä pihaan, huomasin mielialani laskevan. Aidat olivat kuluneet ja täynnä hevosten kalvamia reikiä. Autonromuja lojui siellä täällä pitkin pihaa ja kaikki näytti ankealta ja sekavalta. Onneksi Tapio sentään oli mukava ja tuli heti hääräilemään kopin lastaussillan kanssa, kun isä sai auton parkkeerattua. "Siellä jo Tähti ja Toope odottelevat Kerttua kavereikseen", Tapio viittoi pihaton suuntaan, jossa kaksi lämminveriravuria seisoi uteliaana katsellen pihamaan menoa.
Kerttu rymisteli vauhdilla alas lastaussiltaa ja pyöri Tapion ympärillä hirnuen kimakasti. Saariston modernien tilojen jälkeen moinen maalaistalli saattoi vaikuttaa vähän hassulta Kertunkin silmään. Otin riimunnarun Tapiolta ja taputin tamman punertavanruskeaa kaulaa. Se tanssahteli narun päässä ja taluttelin sitä pitkin pihaa väistellen romuautoja ja muita epämääräisiä rojukasoja. Pitäisi saada pian joku parempi talli. Ainakin kesäksi luulisi saavan kivan laidunpaikan jostain lähialueelta. Haaveilin jo talutusretkistä aurinkoisilla hiekkatiellä peltojen keskellä ja maalaismaiseman tuoksusta ja tunnelmasta.
Jäimme isän kanssa seuraamaan Kertun tutustumista pihattokavereihinsa Tähteen ja Toopeen. Tähti oli selkeästi vahvatahtoisempi, nuori tähtipäinen ruunikko tamma ja Toope taas oli pikimusta, pieni ja helposti väistyvä ruuna. Hevoset haistelivat ja päristelivät kohdatessaan toisensa, juoksivat hetken aikaa pitkin pihattoa ja telmivät leikkisästi. Kukaan hevosista ei näyttänyt aggressiiviselta, vaan tutustuminen sujui hyvässä yhteistyössä. Ja kyllä minä tiesin Tapion pitävän hevosista hyvää huolta, mies oli jo iällä, mutta hevoset olivat sille henki ja elämä olleet aina. Katselin Kertun ravailua pihatossa. Ravi oli kaunista ja ehkä hieman teatraalista. Sen häntä huiski innostuksesta sinne tänne ja takapää heilahti pieneen pukkiin Tähden tullessa hieman liian lähelle. Kyllä elämä tästä eteenpäin lutviutuisi ja keskittyisin nyt vain siihen, että omistin vihdoin ja viimein ikioman hevosen.
Olin käynyt etukäteen katsomassa Tapion tallin, mutta silti ajaessamme koppi perässä pihaan, huomasin mielialani laskevan. Aidat olivat kuluneet ja täynnä hevosten kalvamia reikiä. Autonromuja lojui siellä täällä pitkin pihaa ja kaikki näytti ankealta ja sekavalta. Onneksi Tapio sentään oli mukava ja tuli heti hääräilemään kopin lastaussillan kanssa, kun isä sai auton parkkeerattua. "Siellä jo Tähti ja Toope odottelevat Kerttua kavereikseen", Tapio viittoi pihaton suuntaan, jossa kaksi lämminveriravuria seisoi uteliaana katsellen pihamaan menoa.
Kerttu rymisteli vauhdilla alas lastaussiltaa ja pyöri Tapion ympärillä hirnuen kimakasti. Saariston modernien tilojen jälkeen moinen maalaistalli saattoi vaikuttaa vähän hassulta Kertunkin silmään. Otin riimunnarun Tapiolta ja taputin tamman punertavanruskeaa kaulaa. Se tanssahteli narun päässä ja taluttelin sitä pitkin pihaa väistellen romuautoja ja muita epämääräisiä rojukasoja. Pitäisi saada pian joku parempi talli. Ainakin kesäksi luulisi saavan kivan laidunpaikan jostain lähialueelta. Haaveilin jo talutusretkistä aurinkoisilla hiekkatiellä peltojen keskellä ja maalaismaiseman tuoksusta ja tunnelmasta.
Jäimme isän kanssa seuraamaan Kertun tutustumista pihattokavereihinsa Tähteen ja Toopeen. Tähti oli selkeästi vahvatahtoisempi, nuori tähtipäinen ruunikko tamma ja Toope taas oli pikimusta, pieni ja helposti väistyvä ruuna. Hevoset haistelivat ja päristelivät kohdatessaan toisensa, juoksivat hetken aikaa pitkin pihattoa ja telmivät leikkisästi. Kukaan hevosista ei näyttänyt aggressiiviselta, vaan tutustuminen sujui hyvässä yhteistyössä. Ja kyllä minä tiesin Tapion pitävän hevosista hyvää huolta, mies oli jo iällä, mutta hevoset olivat sille henki ja elämä olleet aina. Katselin Kertun ravailua pihatossa. Ravi oli kaunista ja ehkä hieman teatraalista. Sen häntä huiski innostuksesta sinne tänne ja takapää heilahti pieneen pukkiin Tähden tullessa hieman liian lähelle. Kyllä elämä tästä eteenpäin lutviutuisi ja keskittyisin nyt vain siihen, että omistin vihdoin ja viimein ikioman hevosen.
